Olin lasten kanssa yhdistetyllä puoluehallituksen ja vapaa-ajan matkalla Brysselissä. Oi, mikä ihana kaupunki: mukavia ihmisiä, hyvää ruokaa ja paljon suklaata. Tosin lasten kanssa ei todellakaan mikään kovin kätevä kaupunki. Joka paikkaan oli portaat, harvoin mitään luiskaa, ja portaiden yläpäässä odotti usein kapea ovi. Työnnä siinä sitten rattaita itseksesi. Eikä ne mukulakivetkään, kadun reunukset tai kaikenmaailman tolpat kävelytiellä juuri tilannetta parantaneet. Onneksi ihmiset olivat tosiaan hyvin auttavaisia. Taisin kyllä kerätä tyttöjen kanssa aika paljon sympatiaa, kun kannoin toista kantorepussa ja työnsin samalla toista vaunuissa. Ainakin ihmetteleviä katseita.

Tyttöjen mielestä paras nähtävyys oli pieni pissaava poika. Olipa siinä ihmettelemistä, että pissaako se tosiaan koko ajan ja mihin se oikein pissaa. Äitinä vakuutin, että se alaosa oli iso potta... Atonium näytti myös niin hienolle vanhemmasta lapsesta, että sinne oli päästävä, vaikka vähän pelottikin. Onneksi satuimme sellaisena päivänä, ettei siellä ollut ruuhkaa. Se olisi ollut ahdistava paikka jonottaa ja kulkea tungoksessa.

Löysimme myös ihania lastenkauppoja, erityisesti Boutique de Caroline ja DOD olivat mahtavia paikkoja. Sattuneesta syystä meillä oli aika niukalti vaatteita matkassa... Itse olisin voinut kuluttaa vaikka kuinka paljon aikaa keskustan kaupoissa ja kahviloissa. Sekin oli mahtavaa, ettei tarvinnut pelätä joutuvansa huonoon ravintolaan ja lounaspaikkoja oli vaikka kuinka ja niistä sai hyvää ruokaa.

Europarlamenttikin oli hieno. Siihen olisin tutustunut mielläni paremminkin, mutta meille oli varattu vain lyhyt esittely. Ehkäpä joku toinen kerta sitten, ainakin Bryssel jäi vakuuttavasti niiden paikkojen listalle, jonne voi mennä toistekin. (Ehkä sillä kertaa ilman lakkoilua, oli meinaan hieman tekemistä, kun piti matkustaa mennessä pelkkien käsimatkatavaroiden kanssa. Reppu, rinkka, käsilaukku, rattaat ja kaksi lasta ei mahdu kerralla kantoon.)